Äiskä on ruvennut virnuilemaan minulle, että rusketun. En ymmärrä; ainahan minulla on ollut ruskea nenänpää, vaikka muuten olen harmaaraidallinen valkoisin merkein.

Joillekin saattaa olla joululahjaunelma saada Koirafanitus-lehden vuosikerta. Minusta on kummallista, että koiralehti voi olla jonkun unelma - minusta unelma voisi olla herkullinen maksapatee tai uusi höyhenlelu...

Meillä on jo parisen viikkoa ollut avoimien ovien politiikka. Minua ei ole enää turvallisuuteni vuoksi suljettu yöksi kylppäriin ja saunaan, vaan olen saanut olla missä vaan. Tosin olen yöpynyt saunan lauteilla, koska silloin Zorro-koira ei ole vauhdittanut liikkumisiani.

Eilisiltana yksinäisyys kuitenkin alkoi tosissaan ahdistaa ja luikahdin muiden mukana emännän makkariin. Siellä me sitten Zoon kanssa nukuttiin äiskän jalkopäässä molemmat. Äiskä tosin vähän valitteli, että olemme levottomia vuodekumppaneita, kun Zoo lähti heti saatille, kun kävin hiekkalaatikollani. Ja sitten tulimme ihan vauhdilla sänkyyn syöksyen takaisin.

http://www.youtube.com/watch?v=jm3dm5J5r0A

Mutta muistakaa, kissa tai kissanpentu ei ole joululahjaksi sovelias asia. Meitä katteja pitää arvostaa vähän enemmän...

Onkohan tuo äiskä seonnut, kun se päätti ruveta antamaan lehtitilauksia ilmaiseksi?!

Ensimmäinen onnellinen sai lehden kun sattui olemaan sen 500s fani, mutta seuraavat viisi puolivuotistilausta arvotaan tiettyinä ajankohtina kaikkien Koirafanituksen Facebook-fanien kesken. Näin äiskä kirjoittaa: